50 faktaa!

Oon nyt monissa blogeissa nähny samanlaisen postauksen,joten ajattelin minäkin sitten ottaa mallia ja tehdä niin. Vaikka osa faktoista on jo varmaan joillekkin tuttuakin.



1. Koko nimeni on Katri Marianne

2. Olen syntynyt Espoossa 29 vuotta sitten.

3. Olen äitini ainoa lapsi,mutta isälläni on myös kaksi muuta lasta,joten minulla veli- ja siskopuoli.

4. Olen oikealta ammatiltani kokki.

5. Olen seurustellut mieheni kanssa 7 vuotta ja naimisissa olemme olleet 5 vuotta.

6. Kärsimme miehen kanssa lapsettomuudesta.

7. Sairastan vaikeaa paniikkihäiriötä,ahdistuneisuushäiriötä ja fobioista.

8. Äitini on 68-vuotias ja isäni on 83-vuotias.

9. Rakastan kesää,mutta tykkään myös syksystä ja keväästä.

10. Syksyssä ihaninta on kynttilät ja villasukat.

11. Olemme mieheni kanssa tavanneet netin kautta,kun minulla oli profiili SeOikea palvelussa.

12. Pelkään pimeää, läheisteni menettämistä, oman terveyteni puolesta, kummituksia, käärmeitä sekä hämähäkkejä.



13. Minulla on Nokia Lumia 620 kännykkä

14. Minulla on maailman ihanimmat appivanhemmat.

15. Osaan laittaa hyvää ruokaa ja leipoa.

16. Olen kerran elämässäni laihtunut 35kg.

17. Meillä on omakotitalo,asuntovaunu sekä koira.

18. Rakastan kauhuelokuvia ja varsinki yliluonnollisia asioita käsitteleviä kauhuelokuvia.

19. Lempiartistejani ovat Cheek, Elastinen, David Guetta, Celine Dion, Elokuu, Kaija Koo ja Pittbull.

20. Lempiruokani on kana, kala ja kasvisgratiini.

21. Rakastan katsoa jääkiekkoa, yleisurheilua, hiihtoa sekä taitoluistelua.

22. Parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut on mieheni <3

23. Haluaisin tehdä työtä ihmisten parissa,mutta unelma-ammattini olisi kosmetogi.

24. Minulla on suuri neulakammo.

25. Tahtoisin 2-3 lasta,mutta olisin täysin tyytyväinen,jos saisin olla äiti edes yhdelle lapselle.

26. Rakkain koruni on kihla- ja vihkisormus. Muita koruja en juurikaan pidä.

27. Minulla on ihana kummityttö,jota rakastan suuresti.

28. Äiti ja Isä ovat minulle erittäin tärkeitä ja minulla on heihin molempiin todellä hyvät välit.

29. Tykkään käydä shoppilemassa ja se on minulle yksi rentoutumiskeino.

30. Juon päivässä n.3 litraa vettä.

31. Olen erittäin herkkä ja itken pienistäkin asioista.



32. Inhoan valehtelua,mutta olen ikävä kyllä sitä joskus itsekkin tehnyt.

33. Olin koulussa 9 vuotta koulukiusattu.

34. Lempiaineeni koulussa oli biologia,kuvaamataito ja musiikki.

35. Rakastan laulamista.

36. Muistan monien kappaleiden sanat ulkoa,

37. Minulla on vielä 35 kiloa ylipainoa

38. Koiramme nimi on Osku,joka on sekarotuinen. Oskussa on saksanseisojaa,saksanpaimenkoiraa sekä siperian huskya.

39. Lempijäätelömakuni on vanilja ja appelsiini.

40. Olen käynyt Ruotsissa, Virossa, Norjassa, Kreikassa, Espanjassa, Turkissa, Portugalissa ja Kreetalla.

41. Lempivärini on pinkki, vaaleansininen, turkoosi ja valkoinen.

42. Hääpäiväni oli aurinkoinen ja lämmin.

43. Minulla on paha tapa purra kynsiä,vaikka haluaisin kasvattaa pitkät kynnet.

44. Inhoan hyttysiä, paarmoja, sammakoita ja kärpäsiä.

45. Lempiasiani kodissamme on sänky,sohva sekä sauna.

46. Tykkään meikata ja laittaa hiuksiani.



47. Minun blogissani on 5 lukijaa,mutta jokainen heistä on erittäin tärkeä.

48. Huonoimpia luonteenpiireteitäni ovat tempperamenttisuus, laiskuus ja kärsimättömyys.

49. Jännitän uusia tilanteita ja ihmisiä

50. Arvostan rehellisyyttä, avoimuutta sekä suvaitsevuutta.

Tässä oli nyt jotain faktaa minusta. Ei edes ollut vaikea keksiä vaan ne vaan tuli päähän. Täytyy tästä lähteä iltapalalle ja kohta alkaa hell's kitchen. Ihanaa viikonloppu kaikille.

<3:lla Catsu

Oskun tavoin ottakaa rennosti ja nauttikaa :)

Sivistävää kulttuuria osa 2!

Noniin eli tässä tulisi tämä toinen näistä meidän museokäynneistä. Täällä Rauman Merimuseossa käytiin sopivasti 9.8 eli mun synttäripäivänä,jonka jälkeen äiti tarjos meille sapuskat vielä ravintolassa. Ilma ei suosinut siinä määrin,että vettä tuli vähän väliä kaatamalla ja meidän oli tarkoitus alunperin käydä myös Vanhassa-Raumassa kävelemässä ja ihastelemassa niitä ihania pikku putiikkeja,mutta se jäänee seuraavaan kertaan.

Toisena kohteena siis Rauman Merimuseo:

Museo
Rauman merimuseo sijaitsee vuonna 1900 valmistuneessa Rauman vanhassa merikoulussa, jonka alakertaan on sijoitettu perusnäyttely, vaihtuvat näyttelyt, museokauppa sekä juhlasali. Museon toisesta kerroksesta löytyvät navigointisimulaattori Jenny, kapteeninpöytä ja auditoriotilat. Museo avattiin kesällä 2004 yleisölle.
Opaskompassit ja merimuseon majakat syventävät museokokemustasi.

Museon tehtävät

Museon tehtäviin kuuluvat raumalaisen merellisen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja esille tuominen näyttelyin, julkaisuin ja esitelmin. Tärkeä ja ajankohtainen osa museotyötä on museon kokoelmien digitoiminen, jolloin valokuva-, esine- ja asiakirjakokoelmien hyödyntäminen esimerkiksi tutkimustyössä helpottuu olennaisesti.

Rauman merellinen historia näyttäytyy merimuseossa

Ilman merta ja satamaa Rauman kaupunkia ei luultavasti olisi olemassa. Siksi merellinen kulttuuriperintö on erityisen merkityksellistä raumalaisille ja esittäytyy merimuseossa. Merimuseota ylläpitää Raumanmeren merimuseosäätiö. Museo on auki ympäri vuoden – kesällä joka päivä ja muina aikoina rajoitetummin aukioloin. Merimuseon edustavia ja erikokoisia tiloja on mahdollista vuokrata juhlia ja muita tilaisuuksia varten.
Tärkeitä yhteistyökumppaneitamme ovat muun muassa Rauman Merihistoriallinen Seura, Rauman kaupunki, Turun yliopiston Merenkulun tutkimuslaitos sekä Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma. Teemme jatkuvaa yhteistyötä myös Rauman muiden museoiden sekä Satakunnan alueen kulttuurihistoriallisten museoiden kanssa.

Historiaa

Meri on kautta vuosisatojen liittynyt jollakin tavalla lähes jokaisen raumalaisen työhön tai harrastuksiin. Meri on myös antanut leimansa monipuolisesti raumalaiseen kulttuuriin: kirjallisuuteen, musiikkiin, kuvataiteisiin. Rauma on syntynyt hyvälle satamapaikalle, jossa merenlahti on tunkeutunut syvälle mantereeseen. Vuonna 1442 perustetusta Rauman kaupungista voitiin lähteä valtameripurjehduksille kuitenkin vasta vuoden 1830 jälkeen, jolloin Rauma sai tapulikaupunkioikeudet.

Purjelaivakauden kukoistus

Purjelaivakauden loiston aika oli Raumalla 1800-luvun lopulla, jolloin kaupungin alustonnisto oli maan suurin. Vuonna 1880 Raumalle perustettiin merikoulu, jossa alettiin kouluttaa kauppalaivureita. Vuonna 1895 alkoi merikapteenikoulutus.
Raumalaisten merenkulku sekä satama- ja telakkateollisuus alkoivat kehittyä 1900-luvulla voimakkaasti. Vuosisadan alussa raumalainen merenkulun koulutus pääsi omaan rakennukseensa Kalliokadun varrelle, jossa toiminta jatkui lähes seitsemän vuosikymmentä.

Entisen merikoulurakennuksen monta elämää

Merikoulun jälkeen rakennuksessa toimi 30 vuotta Rauman kaupungin nuorisotalo. Talon kunnostustyöt museokäyttöä varten aloitettiin vuonna 2000 ja kesällä 2004 museo avattiin yleisölle.
Rauman merimuseon kokoelmien perusta on vuonna 1984 perustetun Rauman Merimuseoyhdistyksen (nyk. Rauman Merihistoriallinen Seura ry) keräämä merenkulkuun ja merelliseen kulttuuriin liittyvä aineisto.

Esinekokoelmat

Esineitä Rauman merimuseoon on saatu paljon yksityisiltä lahjoittajilta: merimiehiltä, laivanrakentajilta ja heidän jälkeläisiltään. Myös yritykset ja yhteisöt, kuten merenkulkuoppilaitos ja Rauman telakkayritykset ovat antaneet museoon esineitä.  Rauman merihistoriallisen seuran (v. 2005 asti Rauman merimuseoyhdistys) keruutyö on ollut merkittävää.
Rauman merimuseon esinekokoelmien painopisteitä ovat muun muassa merimiesten henkilökohtaiset tavarat, kuten työvälineet, merimiesarkut ja matkamuistot. Merenkulun opetukseen liittyviä esineitä on myös merkittävä kokoelma, kuten entisessä merikoulurakennuksessa toimivaan museoon sopiikin. Oma mielenkiintoinen kokonaisuutensa ovat meriarkeologiset esineet, joita on nostettu uponneiden laivojen hylkyjä tutkittaessa.



Täytetty albatrossi kuului Jalo Puttalle, merikapteenille ja Rauman merikoulun johtajalle

 

Laivaston tykki museon edessä

Ankkuri

Joku suunnitamiseen liittyvä kapistus

Kiikarit ja morsetusväline

Kello

Purjelaiva pienoiskoossa

Kompassi ja joku meripeninkulmamittauslaite :D

Keulakoriste ja maalauksia

Miehistön kirjeitä,joukossa oli mm.rakkauskirje <3

Työvalineitä

Ruori

Pelastusliivit,jotka oli tehty korkista

Minihella ym ruoantekojuttuja

Kompasseja

Tää on kai joku tähystäjä tms.

Vaatetusta

Pohjasukeltajan kengät

Laivaston sukeltaja

Olisihan näitä kuvia ollut enemmänkin,mutta viitsinyt kaikkia laittaa tänne. Suosittelen kyllä paikkaa,tosi kiva. Sitten siinä on pieni myymälä,josta voi ostaa pientä kirjallisuutta,kynttilöitä tms.Näin Merimuseon sivuilla sanotaan:

Merimuseon ala-aulassa sijaitsevasta museokaupasta löydät monenlaisia tuotteita avaimenperistä meriaiheiseen kirjallisuuteen sekä paikallisten käsityöläisten meriaiheisiin tuotteisiin. Myynnissä on myös erilaisia museon logolla varustettuja tuotteita, kuten tyylikäs taskumatti, merimuseon oma saippua tai lämmin fleece-takki sekä Rauman Merihistoriallisen Seuran tekemiä köysitöitä.

Lähteet: Rauman Merimuseo www.rmm.fi

Kuten mainitsin niin museon jälkeen äiti vei syömään mun synttärin kunniaksi. Mentiin sellaseen paikkaan kun Buena Vista,joka on Vanhassa-Raumassa siinä kanavarannassa. Tosi ihana ja laadukaspaikka. Tässä oli mun annos:

New York Steak
Tuhti naudan ulkofileepihvi parilalla, grillitomaattia, parilasipulia,
maustevoita, salsaa sekä perunat listalta.

Jäätelöannos valintasi mukaan 3 palloa
Vanilja-, tiikeri-, mansikka- tai suklaajäätelöä. Kinuski-, suklaa-
tai lakritsikastiketta, mansikka- ja lakkahilloa sekä kermavaahtoa.

Tämä kyseinen päivähän mulla oli vapaasyöntipäivä,kun valkulta sain luvan. Ja se herkuttelu tosiaan jäi tohon ravintolaan. Seuraavana päivänä olin taas tiukasti rahkan,mehukeiton ym kimpussa.

Mutta kaikenkaikkiaan voisi sanoa näistä kahdesta museokäynnistä,että oli tosi avartavaa ja mielenkiintoista. Voin lämpimästi suositella molempia paikkoja :)

Seuraava postaus tulee varmaankin perjantaina,koska huomenna lähetään Helsinkiin appivanhemmille ja tullaan torstaina. Ajattelin tehdä seuraavaksi,jonkun vähän erilaisen postauksen. Saa nähdä mitä keksin. Nyt iltapalalle ja telkun ääreen. Mukavaa viikonjatkoa kaikille :)

P.S Ainiin, paino tänään 104,9kg,joten painoa pudotettu nyt tasan 19kg. Jeee! :)

<3:lla Catsu

Sivistävää kulttuuria! Osa 1

HuiHai ja hyvää elokuista maanantaita. Lupasin teille kulttuuria ja nyt sitä on tulossa. Haluttiin sivistää itseämme ja käytiin tässä miehen,äitin ja isän kanssa kahtena päivänä kahdessa eri museossa. Tässä siis osa 1.

Ensimmäisenä on Emil Cedercreutzin Museo Harjavallassa:

Mä oon kerran aiemmin käynyt kyseisessä museossa kun olin lähärikoulussa,mutta se käynti ei jääny kunnolla mieleen kun olin ihan paniikissa siellä,joten nyt oli paljon parempi käynti.

Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa kouluttamaan aloitettu kuvanveistäjä. Alun alkaen perhe toivoi Emilistä juristia. Kolmisen vuotta Cedercreutz yrittikin opiskella lakitiedettä, vaikka veri veti taiteen puoleen. Taidemaalari Albert Edelfeltin suosituksesta Cedercreutz pääsi aloittamaan taideopinnot Suomen Taideakatemian vastaperustetulla kuvanveistolinjalla 1902. Cedercreutzin opettajana toimi Viktor Malmberg. Opintojaan Cedercreutz jatkoi Euroopan taidekeskuksissa kuten Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin.

Cedercreutz kuvasi töissään mielellään hevosia: työhevosia, uljaita ratsuja, loppuun ajettuja vetojuhtia ja raisuja varsoja. Hän oli saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliön kartanon mailla, ja tuloksena olivat merkittävät monumentit Äestäjä Porissa, Kyntäjä Harjavallassa ja Äidinrakkaus Helsingissä. Töissä hevoset olivat usein yhteiskunnallisten epäkohtien vertauskuvina. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä.

Kuvanveistäjänä Cedercreutz debytoi Suomen taiteilijain näyttelyssä 1902. Esillä olivat mm. maatyöaiheiset veistokset ”Äestämässä”, ”Vetohärkä”, ”Maanviljelijä” ja ”Brabantilaisia kuormahevosia”. Suomen taiteilijain näyttelystä 1902 hän sai myös dukaattipalkinnon. Ensimmäisen maineikkaan veistoksensa ”Työn jälkeen” Cedercreutz muovasi 1904 Brysselissä. Teosta on pidetty myös yhteiskunnallisena ilmauksena. Työ hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn Champs Elyséelle. Associé-jäsenyyden salonkiin Cedercreutz sai 1907.

Cedercreutz toi Suomen kuvanveistotaiteeseen uusia virtauksia. Hänen veistotekniikassa oli uusia uria luovaa veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Cedercreutz muovasi veistoksia savimassasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla. Cedercreutz onkin yksi maamme ensimmäisistä impressionistis- realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hän oli myös Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Kenraali Mannerheimin kerrotaan sanoneen Cedercreutzin veistotaidoista, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni."

Lähteet:
Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.
Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz - Satakunnan eurooppalainen.
Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta.

 Ulkona ensimmäisenä oli tämä kaunis alttari

Emil Cedercreutzin veistoksia ja työkaluja:

 
 

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjänä Cedercreutzia on luonnehdittu impressionistis-realistiksi. Hänen kuvaustapanaan nuorena kuvanveistäjänä oli veistosaiheen ottaminen esiin muovailtavasta massasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla ja työn jättäminen luonnosmaiseksi. Sittemmin hän kokeili ajan virtausten mukana muitakin tyylejä. Hänen merkittävimmät julkiset veistoksensa ovat Poriin 1920 pystytetty Äestäjä, tammaa ja varsaa esittävä Äidinrakkaus Helsingissä vuodelta 1928 ja Maarianhaminaan 1933 pystytetty Mereen hukkuneiden muistomerkki eli Ruorimies. Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa on noin 600 valosta Cedercreutzin omaa kuvanveistotuotantoa.
Cedercreutzin ja Maila Mikkolan (kirjailijanimeltään Talvio) haaveissa oli pysttää Äestäjä -veistos Poriin, Lalli Köyliöön, Hj. Nortamon raumalaisten jaaritusten merimieshahmo Tasala Vilkk Raumalle ja Pyhä Henrik Kokemäelle. Ajatuksena oli myös Tukkipoika ja Puunkaatoon -veistosten pystyttäminen puutavarayhtiö A. Ahlströmin pääkonttorin puistoon Noormarkkuun. Vain osa näistä haaveista toteutui. Patsaat ovat kuitenkin löytäneet paikkansa eri puolilta Suomea, joten Cedercreutzin työ ei suinkaan ole mennyt hukkaan.

MERKITTÄVIMMÄT VEISTOKSET
 
Äestäjä (1912)
Cedercreutzin ensimmäinen ulkoilmataideteos Äestäjä -monumentti pystytettiin Poriin 1920. Vihtori Sikstus Vindin, Cedercreutzin palvelijan ja talonmiehen tiedetään toimineen Äestäjä-veistoksen mallina.

Äidinrakkaus (1928)
Äidinrakkaus on tammaa ja pientä varsaa esittävä veistos, joka on sijoitettu Helsinkiin Varsapuistikkoon.

Ruorimies eli Mereen hukkuneiden muistomerkki (1933)
Ruorimies-veistos on pystytetty 1933 Maarianhaminaan Mereen hukkuneiden muistomerkiksi. Veistos oli alun perin tarkoitettu Rauman torille, koska Rauma oli merenkulkukaupunki ja veistoksen merimies esittää "Raumlaissi jaarituksi" -kirjan merimieshamoa Tasala Vilkkua, jonka loi professori, kunnanlääkäri, kirjailija ja valtiopäiväedustaja Hj Nortamo

Työn jälkeen (1904)
Työn jälkeen -veistos oli ensimmäinen Cedercreutzin tekemä monumentaaliveistos. Se oli keväällä 1904 esillä Pariisin Salongissa ja syksyllä Ateneumissa. Näyttelyiden jälkeen se oli Köyliössä Cedercreutzin maaseutuateljeekodin Ilmilinnan pihassa, kunnes se siirrettiin 1914 Harjavaltaan Cedercreutzin Harjulan kodin eteishalliin. Sieltä se valettiin 2003 pronssiin ja pystytettiin museon pihaan.
 
Satakunnan karhu (1938)
Satakunnan karhu -veistos, joka myös "Porin karhuna" tunnetaan, pystytettiin marraskuussa 1938 avatun Pori- Haapamäki radan vihkiäisjuhlallisuuksissa.

Ensi kertaa mallina (1903)
Veistos oli esillä Brysselissä 1903 sekä Suomen Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä Helsingissä 1904. Se pystytettiin pronssiin valettuna Kankaanpään Opiston pihaan syksyllä 2004. Veistoksen jalustassa on Teophile Gautier`n säkeitä runosta Nainen. Gautier oli kauneutta ylistänyt ranskalainen runoilija.

Maanviljelijän kunnia eli Kyntäjä (1929)
Ensimmäinen Cedercreutzin Kyntäjä-aiheinen veistos on ollut Ateneumin taidemuseon kokoelmissa jo vuodesta 1907, ja hän kehitteli kyntäjäaihetta toistuvasti. Äestäjä-patsaan paljastusjuhlallisuuksien aikana 1920 oli Porissa Pohjoispuiston päässä Eteläpuiston päähän pystytetyn Äestäjän vastapainona koe-esillä luonnollisen kokoinen kipsinen Kyntäjä (tosin auraa oli vetämässä vain yksi hevonen). Tästä Kyntäjästä Cedercreutz lienee kehitellyt Maanviljelijän kunnia -veistoksen. Sitä hän tarjosi Suomen valtiolle ostettavaksi 1928.

Arcum tendit Apollo (1917)
Taiteiden suojelujumalaa Apolloa esittävän veistoksen Arcum tendit Apollo eli Apollo jännittää joustaan, Emil Cedercreutz suunnitteli alun perin kirjailija Aleksis Kiven muistomerkiksi ja osallistui sillä myös muistomerkistä järjestettyyn yleiseen kilpailuun 1920-luvulla.
Helsingissä Kaivopuistossa toiminut Salus-sairaala hankki vuonna 1934 taiteilija Emil Cedercreutzilta koira-veistoksen sairaalan edustalle. Älyä, alttiutta ja kauneutta huokuvan veistoksen mallina on ollut taiteilijan oma Pekka-koira 1930-luvulla, minkä vuoksi sairaalan henkilökunta kutsui veistosta Vahti-Pekaksi. Myöhemmin veistoksesta on käytetty myös nimeä Turre-koira. Toisen maailmansodan jälkeen sotasokeita varten perustettu Opaskoirayhdistys lahjoitti ensimmäisen kouluttamansa opaskoiran, Turren, sodassa näkönsä menettäneelle veteraanille. Lahjoitus sai paljon julkisuutta ja monet luulivat, että Kaivopuiston Vahti-Pekka oli Turre-koiran näköispatsas.

Rannalla: Tukkipoika ja Puunkaatoon (1916)
 Veistokset olivat esillä kipsiluonnoksina Turun Taideyhdistyksen 25-vuotisnäyttelyssä 1916. Ne olivat tarkoitetut Noormarkkuun puutavara-alalla toimineen A. Ahlström Osakeyhtiön 1914 valmistuneen pääkonttorin puistoon. Työt on signeerattu vuoteen 1920. Veistoksia ei kuitenkaan valettu ja pystytetty, ehkä sota- ja lama-ajan takia. Ne jäivät vuosikymmeniksi pääkonttorin vintille, josta ne 1970-luvulla siirrettiin Emil Cedercreutzin museoon. Tukkipoika pystytettiin Heinolaan 2000 ja Puunkaatoon Kajaaniin 2005.

Ystävykset (1905)
Teos kuvaa ihmisen ja hevosen luottamuksellista suhdetta ja on valmistunut ennen vuotta 1915. Tarkempaa ajoitusta ei tunneta. Veistos valettiin pronssiin ja sijoitettiin Cedercreutzin synnyinpitäjän Köyliön kunnantalon edustalle 2004.


Lähteet:
Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.
Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz - Satakunnan eurooppalainen.
Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta.

Emil Cedercreutzin koti, eli Taitelijakoti Harjula

 

Emil Cedercreutzin koti Harjula kuuluu kansainväliseen taiteilijoiden maaseutuateljeekotivirtaukseen. Tuolloin haluttiin asettua asumaan ja työskentelemään maaseudun rauhaan luonnonkauniille paikalle ja tulla toimeen taloudenpidossa ja päivittäisissä askareissa omatoimisesti. Cedercreutzin aatetaustana olivat myös tolstoilaisuus ja monistinen luonnonpalvonta.

Cedercreutz rakennutti kotinsa Kokemäenjoen rantatöyräälle käyttäen vanhoista maalaisrakennuksista purettuja rakennusaineita. Omaperäinen ja kodikas Harjula valmistui 1914. Aikalaiset pitivät sitä Satakunnan Satulinnana, jossa kotiseudun hengetärkin asui. Elämänuskonsa taiteilija kiteytti ulko-oveensa sanoiksi "Memento vivere" - "Muista elää".
Kotinsa suunnitteluun Cedercreutz ei käyttänyt arkkitehtiä, vaan suunnitteli kaiken itse. Rakennuksen rungon Cedercreutz siirrätytti Harjavallan keskustasta. Päärakennukseen hän lisäsi luhdin Köyliöstä. Luhdissa on keittiö ja pari makuuhuonetta. Talon pitkällä itäsivulla on matala eteishalli. Harjulan alakerrassa on viisi huonetta ja yläkerrassa viisi kesäkäytössä ollutta vierashuonetta. Harjulan kerrosala on 465 neliötä.
Sisustuksen perusteella Harjula on yksi Cedercreutzin elämäntyön helmistä. Ajatuksena oli koti kokonaistaideteoksena. Jokaisella esineellä tuli olla oma historiansa ja yhdessä niistä piti syntyä värien ja muotojen harmoninen sinfonia. Vanhojen tyylien ja kaukaisten kulttuurien sekoitus loi sadunhohtoisen tunnelman.
Punainen sali oli arkipäivän elämää sykkivä työhuone ja lähimmän ystäväpiirin vastaanottohuone, valkoinen salonki puhtoinen vierashuone. Vihreässä, toivon värisessä kirjastossa elettiin unelmissa ja tulevaisuuden odotuksessa. Kirjastossa on laaja kokoelma kauno-, taide- ja tiedekirjallisuutta 14 eri kielellä.
Oleellinen osa sisustusta ovat seiniä koristavat satakuntalaiset ryijyt sekä lukuisat, osittain tunnistamattomat taidemaalaukset. Sadat esineet kertovat salaperäistä tarinaa taiteilijakodissa vietetystä vilkkaasta kulttuurielämästä.
Cedercreutz kirjoittaa Harjulastaan:"Vuonna 1913 Porin valtatietä hevosella matkatessani kuulin ensi kerran havumetsän läpi Havingin kosken kohinan. Pysähdyin, laskeuduin rattailta ja lähdin kulkemaan tiheän viidakon lävitse joen jyrkännettä kohti. Vettä ei näkynyt, mutta kohinasta päättäen ei joki voinut olla kaukana. En erehtynytkään. Satakunta metriä kuljettuani näin vuolaan virran alapuolellani. Rantatöyräs on korkea ja suora kuin seinä. Kosken alapuolella joki muodostaa suuren järvimäisen lahden, ja töyräältä avautuu ihastuttava näköala yli jokimaiseman. Syvältä roiskuu kuohuva vesi rantaäyräitä vasten, ja virta tekee mahtavan mutkan. Kosken kummallakin rannalla on mylly. Pohjoisella rannalla näkyy laajoja peltoja ja hyvinhoidettuja tiloja, mutta eteläinen ranta, missä seison, on äkkijyrkkä ja vehreän, tuuhean sekametsän peittämä."

Maisemakuva siis valloitti Emil Cedercreutzin täysin. Samalla matkalla hän teki kaupat maanomistajien kanssa. Hän jatkaa:"Eräät tuottoisat tilaukset olivat nyt avanneet uusia mahdollisuuksia, ja näistä töistä saamillani varoilla ostin maan ja joukon vanhoja hirsirakennuksia, jotka kaikki vähitellen siirrettiin Harjulaan, kuten Harjavallan-kotiani nimitin. Kaikki nuo rakennukset liitettiin toisiinsa yhdistävin käytävin ja vilpoloin ja erilaisten talojen muodostamasta yhdistelmästä syntyi erikoinen, monipuolinen ryhmä. Itse en voi väittää sen täyttävän kaikkia esteettisiä vaatimuksia, mutta pääasiahan on, että siellä viihtyy, ja minä viihdyn siellä paremmin kuin missään muualla maailmassa." Emil Cedercreutz asui Harjulassa ympäri vuoden vuodesta 1914 vuoteen 1922, jolloin hän osti Helsingin Kruununhaasta osakkeen tilapäisiä työmatkojaan varten. 1920- luvun alusta lähtien hän vietti talvet Helsingissä ja kesät Harjulassa.


Harjulan pihapiiriin on kuulunut joukko pienempiä rakennuksia ja rakennelmia, joista osa on jo hävinnyt. Päärakennuksen tyyliin laudoitettu ja maalattu puna-valkoinen sauna sijaitsi 1920-luvulta vuoteen 1942 joen töyräällä, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen, jokitörmän alettua lohkeilla koskien patoamisen jälkeen. Saunaa vastapäätä on Köyliöstä siirretty vanha heinälato, jonka Cedercreutz on koristellut kansallisromanttisin päätylaudoin ja oveen naulankannoista muodostetuin ranskanliljoin. Emil Cedercreutzin pitäessä karjaa Harjulassa 1920-luvulle saakka latoa käytettiin mankelihuoneena. Pihapiiriin kuului myös maakellari. 1920 -luvulta peräisin oleva, kivestä rakennettu talli oli alkuperäisessä tarkoituksessaan aina 1920 -luvun puoliväliin saakka. Sen jälkeen sitä käytettiin jäähuoneena 1940 -luvun loppuun asti. Piha-alueelta on purettu taidemuseorakennuksen galleriaosien laajennuksen tieltä 1910 -luvulta peräisin ollut navettarakennus.


Lähteet:
Cedercreutz , E., 1939. Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää.
Kava, R., 1994. Emil Cedercreutz - Satakunnan eurooppalainen.
Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksen arkistot ja henkilökunta.

Lisäksi museossa oli myös näyttely,jossa oli kokoelmia erilaisista työvalineistä esim. työkaluista,ruoantekovälineistä ym,joita käytettiin ennen aikaan. Tässä vielä muutamat kuvat niistä.

Ja seuraavassa postauksessa lisää kulttuuria. Halit kaikille ;)

 

<3:lla Catsu