Kuinka sana ´rakkaus´ kirjoitetaan?" kysyi Nasu. "Ei sitä kirjoiteta, se tunnetaan" vastasi Nalle Puh.

Sunnuntaita!

Kamala päänsärky ollu aamusta lähtien. Niskat ja selkä jumissa,että siitä varmasti osaksi ja sitten taitaa olla näitä raskausvaivoja. Onko muilla ollut päänsärkyä oireena?

Tänään päätettiin käydä sunnuntai ajelelulla reposaaressa,kun oli kaunis mutta hyvin tuulinen sää. Ollaan jo pitkään haluttu käydä reposaaressa sellasessa tuulipuistossa. Ei me ihan oikeaa paikkaa taidettu löytää,mutta käveltiin kuitenkin sellasella aallonmurtajalla reposaaressa ja saatiin muutama kiva kuva. Kun tollasta luonnon myräkkää katselee niin kyllä taatusti oppii arvostamaan ja kunnioittamaan luontoa ja sen voimaa. Tässä muutama kuva meidän reissusta:

Mä oon murehtinut nyt jonkin verran sitä kun en konkreettisesti vielä tunne sitä,että vauva on masussa. Kun mulla ei kauheesti ole oireita enää enkä tunne vielä liikkeitä ja potkuja. Välillä tosi haastavaa yrittää pitää itseään järjissään siinä,että mä tosiaan olen raskaana. Olo kun on normaali. Toisaalta sehän on hyvä kait,ettei mitää kauheita pahoinvointeja ole,mutta jotain sais tuntua. En malta odottaa sitä hetkeä kun saa tuntea vauvan ensimmäiset liikkeet. Kuinka voikaan jo nyt rakastaa toista niin paljon,vaikka se on vasta masussa. Mä oon tässä raskauden myötä oppinut sen,että vaikka rakastan miestäni yli kaiken niin se rakkaus jota tuntee omaa lastaan kohtaa on jotain uskomatonta. Se side joka syntyy mun ja lapsen välille jo kun toinen on kohdussa on niin vahva,että siksi pelottaa kauheesti,että jos jotain sattuu.

Nyt vois alkaa laittaa kasvonaamiota kun sellanen tuli ostettua. Oon tässä alkuraskauden aikana vähän laiminlyönyt itseäni,koska en ole vaan jaksanut keskittyä semmoiseen. Mutta jos nyt yrittäis ihan jo miehenkin vuoksi etten näytä siltä,et mut olis repästy jostain pusikosta :)

Huomenna alkaa muuten uus raskausviikko..JEIJ :)

<3:lla Catsu

Sometimes dreams really come true!

Niinkuin ylläolevasta kuvasta ja otsikosta voi jotain päätellä niin kyllä,minä olen raskaana. 4,5 vuoden yrittämisen jälkeen,me mieheni kanssa odotamme lastamme syntyväksi toukokuun alussa,jos kaikki vaan hyvin menee. Tällä hetkellä siis olen viikolla 16. Tämä on niin uskomatonta,mutta niin ihanaa.

Sain siis kaikenkaikkiaan 20kg pois Fitfarmin ohjeistuksessa. Mulla oli myös viimeinen annos clomifenia laatikossa,jota sain vuonna 2010 yhdeltä gynekologilta. Ajattelin elokuun alussa,että syödään se annos pois,ettei mene vanhaksi laatikossa. Olimme heinä-elokuun reissussa vaunulla ja otimme rennosti ja nautimme kesästä. Elokuun loppupuolella olimme appivanhempien luona viikonloppumatkalla ja siellä tunsin itseni palelevaiseksi ja nuhaiseksi. Olin varma,että olen tulossa kipeäksi. Kun palasimme kotiin ja löysin kaapistani yhden raskaustestin ajattelin tehdä sen pois. En uskonut millään tavalla,että se testi voisi näyttää plussaa. Tein testin samana päivänä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Tärisevin käsin kerroin testin tuloksen miehelleni. Emme edelleenkään voineet uskoa,että olisi oikeesti raskaana. Kauhulla odottelin joka päivä,että alkaako kuukautiset vai ei. Ja kun niitä ei näkynyt niin tein uusia testejä. Viivat vahvistui ja toivo alkoi nousemaan. Joka päivä oli kauheat tuntemukset mahassa ja selässä,niinkuin aina ennen menkkoja.

Ensimmäinen neuvola oli 5.9 ja silloin viikkoja oli vasta 5+3. Kävimme varhaisultrassa 27.9 kun viikoja oli 8+ ja ruudulla näkyi meidän ihana ja pieni mötinkäisemme,joka liikkui ja sydän jumputti. Niskaturvotusulta oli 21.10,kun viikkoja oli 12 ja siellä ruudulla näyi taas meidän oma pieni ihmeemme,joka heittele kovasti voltteja ja heilutti meille kättä.

Seuraava neuvola 13.12 ja rakenneultra 23.12.

Tämä aika on erittäin jännää,ihanaa,pelottavaa,uskomatonta,ainii sanoinko jo ihanaa :) Uskomatonta,että vihdoin mun masussa elää uusi ihminen. Oli niin ihanaa nähdä kun toinen heitteli voltteja ja nautti. En malta odottaa,että saan tuon ihanan pienen nyytin syliini. Saan rakastaa ja rakastaa ja rakastaa.

Olen pitkän aikaa miettinyt,että kirjoitan tänne blogiin asiasta,mutta jotenkin en ole uskaltanut,kun tämä raskaaksi tuleminen on ollut niin vaikeeta. Nyt ei auta kun toivoa ja rukoilla,että kaikki menee loppuun asti hyvin ja toukokuussa syliimme nostetaan maailman paras lahja ikinä. Lupaan rakastaa ja suojella lastamme ja opettaa ne asiat,joita itse pidämme tärkeinä.

Salaisuuden kuuluville
vihdoin julki julistamme
Viikkoja on kuusitoista 
kertoa siis rohkenemme

Kuiskasimme haikaralle
poutapilven enkelille
Pikkuruinen suuri ihme
josko tulla voisi meille

Isukki on innoissaan
äitiä välillä oksettaa 
Vaan asukki se masussa
vatsaa jo kasvattaa

Vielä on aikaa arvuutella,
odotella ja ihmetellä
Ja vappua kun vietetään
meitä kolme silloin on!