Oon yrittänyt jotain keksiä,et sais jotain rutinneita ym. Se etten päässy sinne kouluun oli aika kova kolaus,koska nyt oon vähän nyt niinku tyhjän päällä. Töitä oon katellu vähän kaikelta alalta,mutta nyt tosi huonot työmarkkinat. Oon nyt kuitenkin 3 eri vuokranvälitysfirmassa kirjoilla. Sielläkin kylläkin aina tarjotaan jotain keikkahommia ja niistä joudun kieltätäytymään,kun ei ne mua hyödytä millään tavalla. Mä toivoisin saavani edes jonkin määräaikasen työn vaikka pariks kuukaudeks. Mutta noi päivän hommat sillon tällön alkaa vituttaa enemmän ku se mitä niistä hyötyis. Mutta saa nyt nähdä mitä löytyy ja löytyykö mitään. Pakko kyllä jotain keksiä. Hullukshan tässä muuten tulee himassa. Mies on kuitenkin päivät töissä ja mä himassa yksin koiran kanssa.
Painonpudottamisen kanssa menee oikein hyvin. Hemmetin hidastahan puuhaa tää on,mutta toivon,että tulos on sit sitäkin kestävämpi. 10 kiloa alkaa olla pudotettu kanta kohta ja vyötäröstäkin 15 senttiä on lähteny. On se vaan kumma, että vaikka kyse on noin pienistä määristä niin kyl mä tunnen sen jo. Jotenkin on helpompaa liikkua. Kunto on myös noussut. Oon päässy hyvin lenkkeilyn ja salilla käynnin makuun. Lenkkeilyyn on tullu ihan himo ja ollaan koiran kanssa menty miestä vastaan kun se töistä tulee. Ollaan nautittu molemmat, minä ja koira :) Ennen ylämäet oli kauheeta ku alko heti hengästyttää,mutta nyt ne menee jo reippaasti ja oon jo muutamaan otteeseen ottanu juoksuaskelia. Tavoitteena ois jossain vaiheessa päästä ihan hölkkäämään :) En tiedä milloin se on ajankohtaista,mutta onpahan jo päämääränä :)
Lapsettomuusasia on edelleen samalla tolalla kun tähänkin asti. Vaikka tuntuu,että kroppa yrittää jotenkin alkaa toimia tämän painonpudotuksen myötä itekseen. Mulla ollu jo vuosia tuon Terolut keltarauhashormonin kanssa kierto tasan 29 päivää,mutta nyt muutamana kuukautena on lyhentyny sillain,et se on nyt 26-27 vuorokautta. Kuhan ei liikaa lyhenny toi kierto. Vauvakuume on edelleen kasvava. Kadehdin niin niitä naisia jotka kulkee masu pystyssä tai joilla on pieni vauva. En halua tuntea niin,koska tuntuu,että oon huono ihminen,mutta en voi sille mitään. Itkukaan ei enää tule,koska oon niin turtunu tähän tilanteeseen. Enää en voi edes kattoa mitään vauva ohjelmia kun ne ahdistaa enemmänkin. Ennen katoin niitä hulluna,mutta nyt vaihdan kanavaa. Ei voi muuta ku toivoa, rukoilla ja yrittää. Onneks mulla on ihana mies joka tukee ja kannustaa ja yhdessä tää asia vaan vahvistaa meidän liittoa.
Kesä tuli ja meni ja nyt mennään syksyä kohti. Syksyssä on ainoa ihana asia pimenevät illat ja kynttilät. Se on mun mielestä romanttista ja sit laittaa takkaan vielä tulet. Talvi tulee ja siitä en oikein välittäis kun on niin kylmä. Oon niin paljon enemmän kevät ja kesäihminen. Mutta tuleepahan se kesä sitten taas talven jälkeen.
Matkakuume olis kova. Olis ihana päästä etelän lämpöön. Johonkin oikeen löhölomalle aurinkoon. Rahatilanne on nyt vaan sellanen,ettei millään pysty lähtee. Ollaanhan me miehen kanssa sovittu,että sitten kun oon lähellä tavoitepainoani niin sit mennään etelään :) sitä odottaessa siis :)
Tuossa taisikin olla kuulumiset tiivisttetynä. Just oltiin miehen kanssa flunssassa ja vielä meinaa yskää olla ja jotenkin voimaton olo. Mutta jos uskaltaisi viikolla lenkille ja salille. Kauhee hinku sinne olis. Mutta en halua sitten myöskään,että tulee takapakkia tässä voinnissa,joten rauhallisesti otetaan.
Mä oon miettiny miten piristäisin tätä blogia,mutta en oikein keksi mitään, joten pyydänkin apua teiltä lukijat. Antakaa jotain ideoita tai ajatuksia miten parantaa blogia. Mitä te haluatte,että blogissa on, millaisesta blogista pidätte, millaista luette miellellään? Joten rohkeesti vaa viestiä.
Nyt taidan kuitenkin painua nukkumaan kun miehelläkin huomenna työpäivä. Yritän muutenkin mennä aikaisemmin nukkumaan, ettei aamulla mee nukkuminen puoleenpäivään. Joten hyvää yötä ja palaan asiaan taas :)
Rakkaudella: Catalina
