Merkkipaalu!

Otsikko kuvaa sitä, että olen saavuttanut painonpudotuksessa ensimmäisen päämäärän eli päästä alle 120 kg. Ihana tunne. Viimeksi olen ollut näissä lukemissa joskus pari-kolme vuotta sitten, joten Kippis sille

Seuraava merkkipaaluni on alittaa 115 kg. Toivottavasti siihen pääsisin jo loppukesästä.
Tää dietti on ollu mulle tosi opettavainen kokemus. Jotenkin oon aina ollu siinä uskossa, että ihminen tarvii paljon ruokaa tullakseen toimeen, mutta eihän se niin ole. Mä oon tullu yllättävän pienellä ravinnolla toimeen, koska noiden nutrilett/easydiet pussien tarkoitus on pitää päivän kalorit 600-800 kalorissa. Pitää vaan muista juoda paljon vettä. Ja tää on itseasiassa ollu ihan yllättävänkin  helppoa. Pari ekaa päivää oli vaikeempia kun tuntu, että on koko ajan nälkä, mutta ku siitä pääs niin helpotti. Nälkä on hävinny kokonaan ja makean nälkä. Minä, joka ennen saatoin syödä suklaalevyn kerrallaan niin ei tee suklaata yhtään mieli. Hyi.
Tänään tosiaan oli punnitus terveydenhoitajalla ja hän onnitteli hienosta saavutuksesta. Vyötäröltäkin on lähteny 10 cm. Matka on vielä pitkä, mutta jatkuu.

Juhannus meni ihan kivasti ja rauhallisesti kotona. Äiti haettiin syömään ja jäi iha yökuntiin. Katseltiin telkkaria, naurettiin, höpistiin ja tehtiin ruokaa. Äiti ja mies söi grillimakkaraa, mutta mä en siihen koskenut. Grillasin minimaissia, herkkusieniä, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja äitille ja miehelle tosiaan vielä makkaraa ja folionyytissä perunaa. Siihen salaattia vielä. Oli hyvää ja paljoa ei tarvinnut syödä kun oli täynnä. Mukavaa oli.

Keskiviikkona tai viimeistään torstaina ois tarkoitus lähteä Vehmaalle vaunuilemaan ja viettää siellä vkonlopun yli. Kivaa siis tiedossa.

Mukavaa viikkoa kaikille toivottelen näiden sarjakuvien myötä :)

Paino alenee, parempi mieli!

Keskiviikko ja juhannus lähestyy. Tänään tuli 8. päivä Nutrilettausta. Aamulla aina jännittää mennä puntariin kun ei tiedä mitä se näyttää, vaikka kovasti toivookin pienempää lukua, ei se aina kuitenkaan toteudu. Tänäänkin vatsassani kiersi perhosia ennen punnitusta. Hyppäsin vaakaan ja kas, eilisestä pärähti - 900g :) Jeeeee! Se fiilis, se on jotain uskomatonta. Kuinka kauan olenkaan paininut painoni kanssa? Kuinka monta kertaa epäonnistunut? Kuinka montaa joutunut toteamaan, että mun kohtalo on olla läski? Aika monta ja monta ja monta kertaa. Tuntuu uskomattomalta, että joku tuote kuten Nutrilett ja Easydiet puree vihdon mun läskeihin. Vielä on paljon matkaa jäljellä, mutta jokainen gramma tekee mun itsetunnolle ihmeitä. Tunnen, että ehkä joskus mä olen vielä normaalipainonen. Joku päivä mä näytän vielä kaikille, että musta on tähän.

Päivä ollut suht lämmin ja aurinkoinen. Mitään ihmeempiä ei olla tehty. Oltu vaan. Äitillä käytiin ja nukuttiin parin tunnin päikkärit. Päikkärit on <3 Huomenna ois tiedossa hiukan siivoilua ja jos ihan juhannuskoivun hakisi takapihalle. Siitä se juhannus alkaa :) Jussi menee miehen kanssa kotona ja äiti tulee yökuntiin. Toivottavasti juhannuksena on ihana ja lämmin ilma.

Taidan lähteä nassun pesulle ja nukkumaan :)

Rakkaudella: Catalina <3

 

Rakas päiväkirja!

Tästä se nyt lähtee! Tulkoon tästä blogista ns.päiväkirja, johon purkaa mietteet, ajatukset, tunteet ja päivän tapahtumat. Joskus, mutta vain joskus saattaa sisältää kirjoitukseni ärräpäitä :) Kuinkahan monta blogia mä oon aloittanu ja kaikki on jääny kesken. Miksi sitten taas uusi blogi? No mä tunnen että kuitekin tarviin jonkun henkireiän mihin turvautua ja kirjoittaa ajatuksiani. Mä tosiaan yritän saada itsestäni enemmän irti ja kirjoittaa tänne. Joskus se vaan saattaa unohtua, ehkä pitkäksikin aikaa :D

Blogin tarkoituksena kuitenkin seurata elämääni ylipainon, lapsettomuuden, paniikkihäiriön ja yleisen sähellyksen merkeissä.

Ihan ekaks jos joku sattuu lukemaan tätä voisin kertoa hiukan itsestäni ja siitä mikä otus oon. Eli kohta 28 vuotias nuori nainen ja asustelen täällä Satakunnassa. Perheeseen kuuluu 2 karvaotusta, eli mies ja koira :) Tosin on se mies ainakin toistaseks vielä vähän vähemmän karvanen :D Harrastetaan vaunuilua, elokuvia ja täytyy tuota koiruuttakin ulkoiluttaa. Lisäks kirjottelen runoja ja metin maailmanmenoa. Eli oon kai tällänen mietiskelijä. Oon sairastanu vuodesta 2000 lähtien paniikkihäiriötä, joka on lääkkeillä hyvin hallinnassa. Tosin kyllä se silloin tällöin muistuttaa olemassa olostaan, mutta onneks aika harvoin. Psykiatrilla käyn kuitenkin sen johdiosta muutaman kuukauden välein juttelemassa oloista ja elämästä.

Koko elämän kamppaillu ylipainon kanssa. Jojoilu on hyvin tuttu ilmiö elämässäni. Lihominen alkoi kai joskus ala-asteella kun tein tuttavuutta karkkien kanssa. Tosin onhan mulla sukurasitteenakin ylipainoa, mutta se ei ole syy. Itse olen kuitenkin ollut vastuussa elämästäni ja syömisistäni. On yritetty painonvartijaa, keventäjää, ravitsemusterapiaa ym. Mikään ei ole tehonnut. Ja lisään vielä, että nyt kysessä ei ole mikään lievä ylipaino, vaan siis on tosi kyseessä ja läskiä löytyy, mutta tärkeintä on se, että olen asialle nyt kuitenkin jotain tekemässä. Yhteistuumin terveydenhoitajan kanssa aloitettu Nutrilett/Easydiet 12.6.2012 ja sillä mennään toistaseks. Hyviä tuloksia tähän mennessä ja toivotaan, että sama jatkuu.

Miehen kanssa lapsettomuudesta kärsitty jo useampi vuosi. Tarkalleen ottaen 3 vuotta 5 kuukautta. Molemmilla kaikki kokeet otettu ja hyväksi todettu. Ainakin tällä hekellä suurin syy lapsettomuuteen on minun ylipainoni ja siitä johtuen ovuloimattomuus. Toivottavasti sekin asia muuttuu painon pudotessa. Tähän mennessä kierto toiminut Terolut-keltarauhashormonin avulla ja yksi clomikierto kokeiltu. Vaste lääkkeelle ollut hyvä, mutta sen suurempaa tulosta siitä ei tullut. Sitä mahdollisesti jatketaan kunhan paino saadaan putoamaan useimpia kymmeniä kiloja. Siihen asti unelmoidaan, haaveillaan ja toivotaan. 

Toivottavasti lukijoita löytyy ja mahdollisesti ystäviäkin. Niitä kun ei ole koskaan liikaa. Kysyä saa mitä vaan, milloin vaan.

Tästä se lähtee, blogitaival <3