Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriö on psyykkinen oireyhtymä, jolle ovat tyypillisiä toistuvat voimakkaat ahdistuneisuuskohtaukset. Noin 3 % suomalaisista kärsii paniikkihäiriöistä. Yksittäisen kohtauksen kokee joka kolmas jossain elämän vaiheessa.

Paniikkihäiriöoireet alkavat tavallisesti varhaisessa aikuisiässä. Oireiden alkua edeltää usein jokin voimakas elämänmuutos kuten esimerkiksi ihmissuhteen päättyminen, opintojen aloitus, työpaikan vaihto, sairastuminen tai lapsen syntymä. Ensimmäinen kohtaus tulee äkkiarvaamatta, ilman välitöntä tunnistettavaa syytä.

Kohtaukseen oireet ovat fyysisiä ja psyykkisiä: sydämentykytystä, rintakipua, vatsavaivoja, huimausta ja heikotusta. Joku voi tuntea kuumotusta, vilunväristyksiä, raajojen puutumista tai ilman loppumista hengittäessä. Olo tuntuu sumuisen epätodelliselta, mielessä aaltoilevat tunteet hallinnan menettämisestä aina kuolemanpelkoon asti. Oireet kestävät yleensä muutamista minuuteista 30 minuuttiin. Vaikka kohtaus on lyhytaikainen, sen jälkeen jää yleensä ahdistunut olo, mikä saattaa kestää useita päiviä.

Koska paniikkioireet ilmaantuvat tavallisesti tungoksissa julkisilla paikoilla, kuten kassajonossa, liikennevälineissä, hississä tai työmaaruokalassa, oireesta kärsivä alkaa karttaa tällaisia tilanteita. Pelko seuraavasta kohtauksesta aiheuttaa ahdistusta ja epätietoisuutta. Uhkaavaksi koettujen tilanteiden välttely aiheuttaa masentuneisuutta, sosiaalista eristäytyneisyyttä, jopa työkyvyttömyyttä.

Paniikkikohtaus

Paniikkihäiriön hoidossa on tärkeää saada asianmukaista tietoa oireista. Ensimmäinen kohtaus on yleensä niin voimakas, että se saa hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Lääkäri poissulkee, että mitään elimellistä syytä oireiluun ei ole. Oireet ovat pelottavuudestaan huolimatta vaarattomia, kyse ei ole fyysisestä sairaudesta. Elimistö tuottaa adrenaliinia, joka käynnistää sisäisen hälytysjärjestelmämme. Sydämen syke ja hengitys kiihtyvät, kämmenet hikoavat, jalat puutuvat veren pakkautuessa alaraajojen lihaksiin.

Koska kohtaus ei liity selkeästi johonkin ulkoiseen uhkaan, paniikkihäiriöstä kärsivä tuntee pelkoa ja kauhua siitä, mitä hänelle itselleen seuraavaksi tapahtuu. Päässä voivat pyöriä ajatukset sekoamisesta, pyörtymisestä tai jopa sydänkohtauksesta. Tällaista ei kuitenkaan tapahdu, oireet häviävät itsestään vähän ajan kuluttua. Paniikkihäiriöstä kärsivällä elimistön sisäinen hälytysjärjestelmä on ylivalmiustilassa - alttiina laukeamaan ja jäämään päälle.

Eri hoitomuodot


Lääkehoito

Jos paniikkikohtauksia esiintyy toistuvasti, niin että ne häiritsevät jokapäiväistä elämää ja aiheuttavat välttämis-käyttäytymistä käänny lääkärin puoleen. Lääkärin kanssa on mahdollisuus selvittää kokonaistilanne ja hoitovaihtoehdot. Usein tarvitaan lääkehoitoa. Tavallisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat keskushermoston serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat mielialalääkkeet. Näitä reseptilääkkeitä on apteekissa useilla eri kauppanimillä, joissa vaikuttavana aineena voi olla paroksetiini, sertraliini, sitalopraami, fluoksetiini tai fluvoksamiini. Mielialalääkkeiden vaikutus alkaa normaalisti muutaman viikon kuluttua, joten alkuvaiheessa lisänä voidaan käyttää ahdistusta lievittäviä lääkkeitä. Näitä ovat bentsodiatsepiinit kuten alpratsolaami, klonatsepaami, loratsepaami ja diatsepaami. Ahdistuslääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, ne lievittävät tehokkaasti varsinaisia paniikkikohtausoireita.

Lääkehoidon avulla pyritään katkaisemaan kohtausten noidankehä ja raivata tilaa omien selviytymiskeinojen löytymiseen. Lääkitystä jatketaan tavallisesti puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Psykoterapia

Hyviä tuloksia on saatu myös psykoterapian avulla yhdessä tai erikseen lääkehoidon kanssa. Yksilö- ja ryhmäterapian myötä voi oppia ymmärtämään paremmin reaktioitaan ja tunteitaan paniikkikohtauksen aikana. Paniikkihäiriö voi viestiä jotain hyvin tärkeää sisäisestä maailmastamme ja toimia väylänä syvempään itsetuntemukseen. Tunteiden kontrollointi voi vaihtua tunteiden tunnistamiseen ja hyväksymiseen. Rohkaisevaa voi olla myös yhteisten kokemusten jakaminen ryhmässä ja ymmärretyksi tuleminen. Terapian myötä oma turvallisuuden ja elämänhallinnan tunne vahvistuvat.
Itsehoito

Omilla elämäntapavalinnoilla voit edistää toipumista. Riittävä lepo ja liikunta, kahvin, alkoholin ja tupakoinnin välttäminen voivat vähentää oireita. Apua saa myös rentoutumisharjoituksista. Hyviä rentoutusmenetelmiä ovat jooga, meditointi tai venyttelevä voimistelu. Voit tehdä myös mielikuvaharjoituksia tai tutustua NLP-tekniikkaan. Näiden avulla on mahdollista vähentää kohtausten pelkoa ja muuttaa kohtausten tulkintoja armeliaampaan suuntaan. NLP (neuro-linguistic programming) on menetelmä, jolla alun perin kielteisiin kokemuksiin ja tunteisiin opitaan ankkuroimaan myönteisempi sisältö.