Aurinkoista tiistaita! Kesä on vihdoin täällä vaikka ajattelin vähän aikaa sitten et kesää ei tule kun oli niin kylmä. Mittari näyttää nyt vielä 20 aikaan illalla 23 astetta ja aurinko paistaa. Iiiihanaa :)
Tuo otsikko sai alkunsa,kun mietin nykyistä oloani ja painonpudotustani. Kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle päämäärästä ja siitä minkälaiseksi itse haluaa tulla tai olla. Jos mä saisin valita mitä haluan tulevaisuudelta olisi ne tämmöisiä asioita:
- Terve elämä
- Elämä ilman ahdistusta
- Elämä ilman pelkoja
- Kiloja n.50 vähemmän
- Parempi itsetunto
- Lapsi/Lapsia( kun saisi edes yhden lapsen)
- Yhtä onnellinen avioliitto kuin nytkin.
- Ystäviä
- Töitä
- Taloudellinen tilanne sellainen,että tulisi hyvin toimeen.
Tässä ainakin joitakin tavoitteita tai päämääriä,mitä toivon. Ja näiden eteen olen valmis tekemään töitä. Tästä päästäänkin sitten kahteen pääaiheeseen,jotka nykyään mun elämässä on eli:
Painonpudotus tökkii. Eniten sen takia,etten voi liikkua niin paljon kuin haluisin tai pitäis. Ja tähän syy löytyy taas mistäs muustakaan kun iki-ihanista lisälyönneistä. Näistä myöhemmin lisää. Tällä hetkellä oon ollut Fitfarmissa pikkasen alle 2 kuukautta ja painoa on pudonnuut tasan 8 kiloa. Senttejä pudonnut ympäri kroppaa n.25 cm. Onhan kropassa siis tapahtunut jotain,mutta jos olisin liikkunut niinkuin ohjeet on annettu niin tuo kilomäärä voisi olla enemmänkin. Olen siis pettynyt itseeni. Olotilan ja lisälyöntien perusteella oon liikkunut ja mennyt. Mutta eteenpäin jatketaan. Kyllä se paino pikkuhiljaa putoaa ja meen kohti mun unelmia ja päämääriä.
Sitten se toinen aihe, eli PANIIKKIHÄIRIÖ! Perkele,että mä vihaan tota sanaa. Se on ku joku kirous. Mä vihaan tätä sairautta ja mitä se tekee psyykkeelle ja sitä kautta sitä koko kroppaan. Se on siis pahentunut siinä mielessä,että pelot hallitsee mun elämää. Mä en uskalla enää urheilla. En koska mulla tulee lisälyöntejä. En tiedä johtuuko lisälyönnit paniikista vai paniikki lisälyönneistä vai onko näillä edes mitään tekemistä keskenään. Kaikki toitottavat mulle,että mun lisälyönnit on vaarattomia. Sitä on kovin vaikea uskoa,kun kroppa tuntuu,että pettää. Aloitin paniikkihäiriööni uuden lääkityksen, sellasen kun Venlafaxin 75 mg. Sitä oon nyt viikonverran syöny,mutta enpä mä oikeen mitään vaikutusta huomaa suuntaan enkä toiseen. Annosta pitäis kai nostaa huomenna tai viimeistään nosta torstaina. Mä tosiaan toivon,että tää auttais. Alkaa masentaa kun mitään ei voi enää tehdä kun pelot hallitsee kaikkea. Tänään kävin psykiatrilla ja oli puhetta,että jossain vaiheessa vois miettiä Kelan maksamaa tiivistä psykoterapiaa. Tarkoittaen,että terapiaa olisi pari kertaa viikossa. Tiedä sitten toteutuuko se,mutta sekin on vaihtoehtona.
Lapsettomuutta en ole edes ehtinyt miettiä mikä ehkä on hyvä. Tilanne on mikä on eikä se siitä muutu ainakaan ennen kuin paino on tippunut,joten sitä kautta yritetään tätäkin hommaa viedä eteenpäin. Sen huomasin,että tämänkin painonpudotuksen myötä kuukautiskierto viimekuussa oli vain 25 päivää. Ja tässä kierrossa oli ovulaatiokivun tapaista,mitä mulla ei siis koskaan ennen ilman lääkeavustusta ole tapahtunut. En silti usko,että se veisi mihinkään,mutta ilo huomata,että jotain positiivsita kropassa tapahtuu laihtumisen myötä. Ehkä se päämäärä ja unelma omasta lapsesta joskus vielä totetutuu. Se jää nähtäväksi.
Mulla lähenee nyt taas iltarahkan aika,joten lopettelen tällä erää ja yritän taas päivitellä pian kuulumisia. Oikein aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille :)
<3:lla Catsu
Tulevaisuus tulee.
Vain sinä voit päättää, mihin se menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti