Sometimes dreams really come true!

Niinkuin ylläolevasta kuvasta ja otsikosta voi jotain päätellä niin kyllä,minä olen raskaana. 4,5 vuoden yrittämisen jälkeen,me mieheni kanssa odotamme lastamme syntyväksi toukokuun alussa,jos kaikki vaan hyvin menee. Tällä hetkellä siis olen viikolla 16. Tämä on niin uskomatonta,mutta niin ihanaa.

Sain siis kaikenkaikkiaan 20kg pois Fitfarmin ohjeistuksessa. Mulla oli myös viimeinen annos clomifenia laatikossa,jota sain vuonna 2010 yhdeltä gynekologilta. Ajattelin elokuun alussa,että syödään se annos pois,ettei mene vanhaksi laatikossa. Olimme heinä-elokuun reissussa vaunulla ja otimme rennosti ja nautimme kesästä. Elokuun loppupuolella olimme appivanhempien luona viikonloppumatkalla ja siellä tunsin itseni palelevaiseksi ja nuhaiseksi. Olin varma,että olen tulossa kipeäksi. Kun palasimme kotiin ja löysin kaapistani yhden raskaustestin ajattelin tehdä sen pois. En uskonut millään tavalla,että se testi voisi näyttää plussaa. Tein testin samana päivänä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Tärisevin käsin kerroin testin tuloksen miehelleni. Emme edelleenkään voineet uskoa,että olisi oikeesti raskaana. Kauhulla odottelin joka päivä,että alkaako kuukautiset vai ei. Ja kun niitä ei näkynyt niin tein uusia testejä. Viivat vahvistui ja toivo alkoi nousemaan. Joka päivä oli kauheat tuntemukset mahassa ja selässä,niinkuin aina ennen menkkoja.

Ensimmäinen neuvola oli 5.9 ja silloin viikkoja oli vasta 5+3. Kävimme varhaisultrassa 27.9 kun viikoja oli 8+ ja ruudulla näkyi meidän ihana ja pieni mötinkäisemme,joka liikkui ja sydän jumputti. Niskaturvotusulta oli 21.10,kun viikkoja oli 12 ja siellä ruudulla näyi taas meidän oma pieni ihmeemme,joka heittele kovasti voltteja ja heilutti meille kättä.

Seuraava neuvola 13.12 ja rakenneultra 23.12.

Tämä aika on erittäin jännää,ihanaa,pelottavaa,uskomatonta,ainii sanoinko jo ihanaa :) Uskomatonta,että vihdoin mun masussa elää uusi ihminen. Oli niin ihanaa nähdä kun toinen heitteli voltteja ja nautti. En malta odottaa,että saan tuon ihanan pienen nyytin syliini. Saan rakastaa ja rakastaa ja rakastaa.

Olen pitkän aikaa miettinyt,että kirjoitan tänne blogiin asiasta,mutta jotenkin en ole uskaltanut,kun tämä raskaaksi tuleminen on ollut niin vaikeeta. Nyt ei auta kun toivoa ja rukoilla,että kaikki menee loppuun asti hyvin ja toukokuussa syliimme nostetaan maailman paras lahja ikinä. Lupaan rakastaa ja suojella lastamme ja opettaa ne asiat,joita itse pidämme tärkeinä.

Salaisuuden kuuluville
vihdoin julki julistamme
Viikkoja on kuusitoista 
kertoa siis rohkenemme

Kuiskasimme haikaralle
poutapilven enkelille
Pikkuruinen suuri ihme
josko tulla voisi meille

Isukki on innoissaan
äitiä välillä oksettaa 
Vaan asukki se masussa
vatsaa jo kasvattaa

Vielä on aikaa arvuutella,
odotella ja ihmetellä
Ja vappua kun vietetään
meitä kolme silloin on!